Riia kirjoittaa nyt romaanin. Kerranki on sellanen fiilis etta jaksan jotai sanailla tannekin! Voisin ensin kertoa vahan yleisesti tasta paikasta ku en nyt muista etta kumpikaan meista olisi siita kauheesti puhunut. Varmaankaan? No jos tanne on jo kerrottu joitai asioita mita aion kohta kirjoittaa, niiin... koittakaa kestaa:D

Siis astustelemme AEC-TEA nimisessa vapaaehtoisjarjestossa, joka tarjoaa koulutuksellisia ja kulttuurisia palveluja Brasiliassa, Capim Grosso nimisessa kaupungissa. Capim Grosso sijaitsee aikalailla melko tarkalleen 270 kilometria Salvadorista sisamaahan pain. Rannikolla ja Salvadorissa kasvillisuus on viela hyvin vehreaa, mutta tanne pain tultaessa maisema muuttuu huomattavasti kuivemmaksi ja karummaksi. Bussimatka kesti meilla 4,5 tuntia ja siina ajassa kerkesimme ainakin huomata etta taalla liitelee kotkia kuin meilla Suomessa lokkeja, ja etta meita pidetaan vahintaankin ulkoavarudesta pudonneina kummajaisina - ainakin siihen tyyliin tuijotetaan :) Niin ja nahtii myos pari violettia puuta matkan aikana (etta sen verran sekasin ollaa oltu).

Taalla jarjestolla meidat otettiin todella iloisesti vastaan ja ensimmaiset paivat meni aikalailla tutustuessa uuteen ymparistoon ja uusiin ihmisiin - ja uusia ihmisia tulee ja menee paljon:D Taalla kaikki tuntee kaikki ja kaikki on kaikkien kavereita, joten kokoajan on jollain nurkalla joku uusi naama tarjolla ja valmiina tutustumaan. Niin ja seuraavan kerran ku nahdaan niin ollaan jo suunnilleen parhaita kavereita jne. Nainhan se toimii　 meilla Suomessakin, eikos vain?:) Mutta joka tapauksessa nyt alkaa olemaan asettunut fiilis ja osaa ottaa rennosti - brasilialaiseen tyyliin:)

Vahan meidan asuinoloista ja tavoista vois mainita jos jotain kiinnostaa, eli asustellaan jarjeston tiloissa tiiviisti yhdessa muiden vapaaehtoisten kanssa, joita on talla hetkella taalta brasiliasta ja "jenkkilasta" kotoisin olevia. Myohemmin tata iloista ja vauhdikasta porukkaa tulee taydentamaan vapaaehtoisia ainakin Meksikosta, Ruotsista (jee, paasee reenaamaan ruottia) ja USA:sta. Aika kuluu taalla mukavasti paitsi itse vapaaehtoistyon tekemisen, myos huushollista ja ruokataloudesta ym. jutuista huolehtimisen parissa. Eli paikat pidetaan siistina ja ruuat tehdaan taalla itse. Jokainen tekee oman osansa arkiaskareista. Yleensa taalla tykataan kuitenkin tehda paljon asioita yhdessa. Ruoka tarvikkeet kaydaan ostamassa maanantaisin koko viikoksi kaupungilta markkinoilta. Markkinoista kaytetaan nimea "feira" ja siella on muute menoa ja meinikia:) Taalla yritetaan elaa hyvin taloudellisesti ja kaikea mahdollista pyritaan kierrattamaan ja kayttamaan uudelleen. Tietenkin, koska resurssit (onko se oikea sana tahan? Suomen kielen sanat alkaa jo unohtua:D) on rajallliset. Vetta ja sahkoa ei turhaan tuhlailla! Suihkusta sen verran, etta siella ei ainakaan tee mieli tuhlailla, silla hanoista tulee ainoastaan kylmaa vetta. Vahan niinku pesis itsensa puutarhan kasteluletkulla kaivokylmalla vedella:D Se herattaa aamulla mukavasti, taytyy myontaa;) Mitas viela...no vaatteet, lakanat pyyhkeet....siis kaikki, pestaan tuossa ulkona olevassa altaassa kasin ja nukkuminen tapahtuu moskiittoverkon sisalla neljan hengen huoneessa. Ja silti oon jo ihan taynna hyttysenpuremia! Siina vahan jotain elinoloista:)

Hmm...mitas viela? No saatila...talla hetkella taalla on ollu suhteellisen viileeta (25 astetta?) ja yot on ollu aika kylmia. Katri taisi vahan jopa viime yona vilustua:D No niinpa! Suomalaiset tulee Brasseihin vilustumaan! No joo eikohan se siita helpotu ku kesa paasee taalla oikeen vauhtii;)

Niin ja siita pitaa varmaa kertoa, etta mita me taalla tehdaan. Eli englannin opettaminen on aika keskeinen homma taalla. Opettamisen lisaksi teemme myos erilaisia projekteja. Jarjestamme esim. kulttuuri-illan, jossa eri maiden vapaaehtoiset esittelee jollakin tavalla omaa maataan ja kulttuuria. Toisen projektin tarkoituksena on organisoida paikallisen yliopiston englannin opiskelijoiden vierailu ja yopyminen tanne AEC-TEA:lle. Tehda suunnitelma vierailulle, jarkkailla ohjelmaa sun muuta mukavaa. Meilla on myos eraanlainen elokuvaprojekti ja lapsi-vanhempi tapahtuman jarjestaminen. Mutta niista sitten lisaa kun se on ajankohtaista:)

Mita tahansa taalla tekeekin niin jatkuvasti oppii uutta brasilialaisista ihmisista ja tavoista. Tyoharjottelun ja oman oppimisen kannalta tulee tehtya jatkuvasti huomioita taalla asuvien ihmisten, erityisesti nuorten elamasta. Millaista on olla nuori Brasiliassa. Millaisia sosiaalisia verkostoja ja suhteita heilla on. Nuorten kanssa keskusteltaessa voi oppia myos millaisia sosiaalisia ongelmia nuorilla on brasiliassa. Ja vaistamatta tulee vertailtua taalla kuulemiaan asioita siihen mita on kuullut ja nahnyt Suomessa.

Tiistaina 16. paiva opetettiin taas englantia. Mulla on vasta aloittaneiden opiskelijoiden ryhma ja opetan niille aina tiistaisin ja torstaisin. Englannin opetuksessa on kaytettava mielikuvistusta, silla opetusmateriaalit ovat rajalliset. Mielikuvistusta vaatii sekin etta, oppilaat eivat osaa englantia viela kovinkaan paljoa - eika meikalaisen portugalikaan ole viela kovin korkealla tasolla! Jokatapauksessa opeteltii vahan persoonapronomineja ja verbeja ja kaikkee muuta pienta kivaa. Mun piirtajan taidot paasi oikeuksiinsa kun yritin parhaani mukaan selittaa mita mikakin tarkoittaa:D Kaikenkaikkiaan tunti meni oikeen hyvin, meikalainen oppi vahan portugalia ja oppilaat ehka muutaman sanan englantia. Meilla oli hauskaa, kaikki oli innokkaita ja kuunteli mielellaan tarinoita (plus piirroksia!) Suomesta jne.

Keskiviikkona 17. paiva oli leppoisa paiva. Lueskelin ja suunnittelin taas englannin tunteja. Niin ja oltiin ensimmaisella oikealla Capoeira tunnilla! Capoeira tunnin aikana lepakot vahan kylla hairitsi keskittymista! Jep, taalla lentelee iltaisin lepakoita kuin Suomessa karpasia!:D Mutta joka tapauksessa Capoeira on perinteinen brasilialainen kamppailulaji, tavallaan tanssin ja fyysisen kamppailun yhdistelma (googlettakaa, jos kiinnostaa tietaa lisaa)! Harjoteltiin ihan perusaskellusta ja potkuja ja karrynpyoria:) Aivan mahtavaa, mutta rankkaa (varsinkin tallaselle laiskalle urheilijalle) ja kay kylla hyvin joka lihakseen. Tasapaino, koordinaatiokyky ja kehonhallinta kylla kehittyy siina lajissa, I really like it:) Seuraavaa tuntia odotellessa!

Illalla olikin sitten taas englanninopetusta ja sen jalkee maistettii vahan paikallista viinia ja kaytii kaupungilla syomassa ja mentii nukkumaan:)

Kirjoittelen taas joskus, moi!:)