Ola gente!

Vai että romaani pitäisi taas luoda. No katotaa mitä tällä kertaa saan aikasiks! Mistäs siitä aloittais...joo viimeaikoina aika  vierähtäny mukavasti projektien suunnittelussa ja järjestelyssä ja aika paljon siinä hommaa on ollutkin! Mun vastuulla on aikalailla ollut kaikki pohtiminen ja organisoiminen (kaikkien lankojen käsissä pito:D) ja se voi toisinaan olla aika haastavaa - ja mieltä raastavaa! Varsinkin näin erilaisessa työympäristössä. Katri on onneksi ollut erittäin hyvänä ja korvaamattomana apuna. Ihan käytännön asioiden  miettiminen ja järjestely vie yllättävän paljon aikaa. Siihen kun lisätään vielä monikulttuurinen työympäristö ja hyvin erilaiset persoonallisuudet ja työtavat ja näkemykset asioista, ni jo on soppa valmis!:D Täällä sitä kyllä huomaa suomalaisen käytännön osaamisen tason ja sitä oppii arvostamaan ihan toisella lailla. Eli ensimmäinen projektiviikonloppu (eli mun synttäriviikonloppu:D), jolloin meillä oli läheisestä yliopistosta englannin opiskelijoita vierailulla tutustumassa järjestöön ja siinä samalla suuri musiikki tapahtuma täällä järjestöllä meni mukavasti. Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty tuli todettua, sillä suurilta yllätyksiltä itse viikonloppuna vältyttiin kun edellisellä viikolla oli tehty paljon hommia. Pääsin siis nauttimaan myös omista synttäreistä lauantaina ja yleisö lauloi synttärilaulut kaikilla mahdollisilla kielillä. Iltaa jatkettiin sitten aina aamuyöhön asti itse tapahtuman jälkeen:) Seuraavana päivänä valmistettiin ja syötiin iso lounas "fesuada", jonne oli kututtu kaikenlaista porukkaa edellisen illan soittajia, tuttuja ja tietenkin opiskelija vieraat.

Seuraavalla viikolla oli hieman veto pois alkuviikosta, mutta pikaisesti pitikin sitten taas skarpata seuraavan viikonlopun kulttuuri-ilta tapahtumaan, jossa ideana siis että kaikki vapaaehtoiset esittelevät jollain lailla omaa maataan. Koko porukka tekikin kovasti töitä viikolla ja lopullisena tuotoksena perjantai illan tapahtumaan meillä oli hienoja postereita, amerikkalaista piirakkaa, keittoa, australialaisia pikkuleipiä sekä suomalaista simaa. Kaikki maistui huippuhyvältä ja etenkin sima tuntui häviävän reippaasti;) Meksikon esittely oli ehkä kaikista hienoin: yksinkertaisesti vain meksíkolainen nukke, jolla on tequila pullo kädessä. Enriquen luomus aiheuttikin eniten hilpeyttä. Illan kohokohtana näytettiin suomalainen animaatio Niko lentäjän poika. Niin ja tulipa soitettua paikallisille vähän suomalaista musiikkiakin. Nightwish oli tietenkin kaikille mieleínen ja jo tuttu bändi, mutta kyllä raikas myös Kake Randelinin Tilipäivä koittaa nätisti niin että koko naapurusto sen varmasti kuuli:D Kaikki sujui mallikkaasti ja tuotokset olivat kaikilla hienoja ainut vain että yleisön puolelta osallistuja määrä jäi odotettua ja toivottua pienemmäksi. Haasteena oli ehkä päivä, perjantai, jolloin ihmiset eivät vielä niin ole viikonloppu fiiliksissä että jaksaisivat tulla tapahtumiin (lauantaina kaikilla vielä töitä) ja toisaalta meidän vapaaehtoisten puolelta tapahtuman mainostamista olisi pitänyt tehdä ehkä enemmän. Mainostamista tehtiin etukäteen pienillä flyereilla ja pääasiassa oppilaille sekä tuntemillemme ihmisille.  Kaikki tuotokset päätettiin laittaa yhteen luokkahuoneeseen esille, jotta ensi viikon aikana kierrätetään kaikki oppilaat siellä ja tehdään mahdollisesti jotain aktiviteetteja kulttuureihin liittyen, jotta mahdollisimman moni pääsee näkemään työt:) 

Ensiviikon maanantaina saapuu meille taas uusi vapaaehtoinen Adam (?) Puolasta. Saatiin tietää siitä itseasiassa vasta viime viikolla. Se muuttaa myös hieman meidän työjärjestelyjä täällä eli Adam rupeaa opettamaan minun ja Katrin yhtä englannin ryhmää ja Katri siirtyy minun kanssa opettamaan mun "omaa" engalnnin ryhmää. Meille vapautuu enemmän aikaa työskennellä järjestön ulkopuolella ja minä rupean ahkerammin käymään ja työskentelemään Enriquen kanssa "Peixe"-kylässä tässä lähellä. Katri varmaan kirjoitttelikin kylästä joskus aiemmin. Katrikin tulee myös toisinaan kylään mukaan, mutta sillä vapautuu nyt myös aikaa koulutehtävien tekoon, mitä sillä on aika paljon.

Vapaaehtoistalossa meillä on huippuhyvä ja rento ilmapiiri, hyvä se on ollu koko ajan, mutta tuntuu että se koko ajan paranee. Hassua että meitä on täällä niin monta tosi erilaista ihmistä ja kaikki rullaa hirveen hyvin. Huumoria meidän päivistä ei puutu!:D Tietenkin toisinaan väsyneenä  jokaisella on asioita mitkä arsyttää, ja itsellä projektien ja työn organisointi saattaa välillä aiheuttaa hampaiden kiristelyä, mutta sehän on varmaan ihan normaalia kun asutaan niin tiiviisti yhdessä 24/7. Mitenhän sitä Suomessa taas sopeutuukaan yksinäiseen ja hiljaiseen elämämenoon kun täällä on jatkuvasti hälyä ja ihmisiä ympärillä!  

Mitäs vielä...no aika tuntuu rientävän koko ajan vaan nopeemmin. Tekemistä ku on niin ei tuu tylsää ja aika tuntuu menevän vauhdilla. Siksi pitäisi pikkuhiljaa ruveta suunnittelemaan meidän kolmen viikon lomaa harkkajakson päätteeksi, että minnekkäs sitä mentäisiin...:)

-Riia-