torstai, 27. lokakuu 2011

Ei otsikkoa

Unohdin kertoa meidän kissasta, vaikka mainitsin viimeisimmässä otsikossa sen. Meille ilmestyi toissapäivänä pieni musta kissanpentu ja tännehän se sitten jäi. Kukaan ei raaskinut ajaa sitä pois, joten tänne se sitten jäi. Se on ihan pieni rääpäle ja vähän laihanpuoleinen, mutta muuten kunnossa. Eilen illalla tänne yritti tulla meidän kissaa kaksi kertaa isompi kissa, mutta ei se sitten uskaltanutkaan, koska meidän hurja vahtikissa ajoi sen pois:D It really kicked it´s ass:) Kaikki arvuuttelee täällä sen  sukupuolta, mutta Riia tietäväisenä sanoi, että se on tyttö, joten tyttö se sillon on. Nimiäkin on muutamia, Jackie, Bob, Churrasco ym...Eilen yöllä kisu nukkui meidän huoneessa kaikkien vieressä vuorotellen ja loppuyöstä mun korvan vieressä tyynyllä:) en raaskinut ajaa sängystä pois...Aec-tealla on lemmikki!

 

keskiviikko, 26. lokakuu 2011

Berimbaum ja yksi musta kissa

On vähän jäänyt tämä kirjoittaminen, kun on ollut kaikkea muuta mielessä, kuten lähestyvä lähtö...tunnelmatkin alkaa olla sen mukaiset. Mitä pitemmälle viikko menee, sitä masentuneemmaksi mä tuun. Koko ajan pitää keksiä jotain tekemistä, että on muuta ajateltavaa. No, onneksi meillä on kolme viikkoa aikaa olla vielä täällä, mutta harmittaa jättää aec-tea ja meidän perhe täällä.

Saatiin projektit päätökseen. Lasten halloween-juhlat oli viime sunnuntaina ja saatiin oikeen hyvää palautetta. Lapset ja vanhemmat tykkäsi kovasti. Pienet ballerinat esitti Ashan johdolla I´m a little teapot laulun ja me laulettiin enkun oppilaiden kanssa. Tosin meidän oppilaita oli vaan yksi, mutta ei se haitannut. Riia oli peikko ja mä olin zombie. Onnistuttiin aiheuttamaan traumoja muutamalle lapselle ulkonäöllämme..oli siis onnistuneet asut! Riia autteli korujen teossa ja mä olin tekemässä maskeja lasten kanssa. Hyvät juhlat oli ja meillä oli Riian kanssa jo älyttömän hauskaa omien asujemme kanssa ennen juhlia:)

Mä alotin vielä yhden projektin. Berimbaum tekemisen. Se on capoeirassa käytettävä puusta tehty soitin. Ainoa miinuspuoli siinä on, että mä en osaa soittaa sitä! Mutta ei se haittaa, se on hieno matkamuisto:) Riiakin maalailee tuolla seinään muumeja mun puun alle.

Ensi lauantaina on sitten isot läksiäisbileet meille..ja tulobileet sveduille..

perjantai, 14. lokakuu 2011

Maalaustalkoita ja tsillailua

Aika alkaa käydä vähiin, vaikka on vielä kaksi viikkoa jäljellä, tuntuu jo valmiiksi haikeelta lähtö! Viimeinen projekti alkaa lähestyä pikkuhiljaa ja sitä ollaan alettu suunnitella. 23pvä on halloween tapahtumasta lasten enkun ryhmille. Ollaan suunniteltu kaikenlaista sälää sinne ja ensi viikolla lähdetään sitten ostamaan tavarat. Kasvomaalit on vielä hakusessa, toivotaan että löytyy. Tarkoituksena on järjestää erilaisia toiminnallisia pisteitä joita lapset vanhempineen voi kiertää. Esimerkiksi kasvomaalausta, piirtämistä, rannekorujen tekemistä, ongintaa, noidan nenän laittamista(samalla lailla kuin aasinhäntä), huone, jossa on kaikenlaista ällöä, kuten makaroonia ämpärissä, johon täytyy upottaa käsi:) silmät on sidoittuina tietenkin. Asha, tanssinopettaja on suunnitellut lasten balettiryhmän kanssa tanssin ja englannin oppilaat laulaa i´m a little teaspot-kappaleen sen tahtiin. Riia toimi tänään laulunopettajana:)Tämä onkin sitten viimeinen projekti ja sitten viimeinen viikko fiilistellään. Ruotsalaiset pojat tulee viimeisellä viikolla korvaamaan meidät.

Eilen käytiin Riian ja capoeiraryhmän kanssa Ponto novo nimisessä kylässä, joella uimassa. Muidenkin vapaaehtoisten piti lähteä, mutta yllättäen ne peruikin aamulla lähdön, joten lähdettiin kahdestaan. Matka oli hyvin brasilialainen, auto hytkyi ja paukkui, iskareita täällä ei varmaan tunnetakaan:) mutta matka oli sen takia tosi hauska! Tulomatka menikin kuunnellessa bandeiroa, eli tamburiinia ja mä olin melkein kuuro matkan jälkeen, sillä istuin siinä soittajan vieressä...en luultavasti kuule mitään kun tuun takaisin. Täällä kuunnellaan musiikkia kovalla ja puhutaan samalla volyymillä. Suomessa voi tultua aika hiljaiselta tämän jälkeen...ei ketään random-tyyppiä soittamassa linja-autossa meille kitaraa;) Joella oli oikein mukavaa, oli lämmintä tietenkin ja oisin voinut vähän enemmän laittaa aurinkorasvaa...Lähdettiin Riian kanssa uimaan ja ihmeteltiin, että miksei kukaan muu seuraa??? Sitten Riia tajusi, että eihän ne osaa uida! Eihän täällä ole vettäkäään missä opetella, joten ihan järkeenkäypää. Suomalaiselle se on vaan niin vieras ajatus. Brasilialaiset oli huuli pyöreenä, kun uitiin kauas ja jaksettiin vielä tulla takaisinkin.

Meidän Meksikon vapaaehtoinen Enrique täyttää tänään 25vuotta ja juhlistettiin sitä jo Ashan valmistamalla meksikoilaisella lounaalla. Salsaa, chili con carnea, riisiä, lihaa ja paprikaa sen seassa ym. Illalla täytyy vähän juhlistaa lisää muutamalla drinkillä. Ollaan myös aloitettu maalausprojekti..kohta alkaa seinät olla täynnä maalauksia. Hedelmiä, brasilialainen nainen ja mä maalasin tänään ison puun. Meinas kyllä tulla jo epätoivo, kun ajattelin, että maalit loppuu mutta sain sen valmiiksi ja olen tyytyväinen! Vielä odotellaan Riian panosta, jotain mun puun alle. Mä olen yrittänyt harjoitella capoeira-liikkeitä, kun ei ole nyt ollut tunteja, toivottavasti huomenna jo pääsee tunnille!

Äsken käytiin Adamin kanssa syömässä acait. Se on guaranaa ja jotain muuta hedelmää soseutettuna, päällä banaania ja myslin tapaista. En vieläkään ihan tarkkaan tiedä mitä se on mutta tosi hyvää ja energiapitoista. Oon syöny nyt melkein joka päivä sitä. Riialle piti tuoda suklaapirtelö tuliaisiksi ja överithän sille meinasi tulla..kohta mennään pitämään enkun tunnit ja sen jälkeen juhlistetaan Enriquen synttäreitä.

lauantai, 1. lokakuu 2011

Jo ensimmäinen kymmenettä! Yleistä läpinää:)

Ola gente!

Vai että romaani pitäisi taas luoda. No katotaa mitä tällä kertaa saan aikasiks! Mistäs siitä aloittais...joo viimeaikoina aika  vierähtäny mukavasti projektien suunnittelussa ja järjestelyssä ja aika paljon siinä hommaa on ollutkin! Mun vastuulla on aikalailla ollut kaikki pohtiminen ja organisoiminen (kaikkien lankojen käsissä pito:D) ja se voi toisinaan olla aika haastavaa - ja mieltä raastavaa! Varsinkin näin erilaisessa työympäristössä. Katri on onneksi ollut erittäin hyvänä ja korvaamattomana apuna. Ihan käytännön asioiden  miettiminen ja järjestely vie yllättävän paljon aikaa. Siihen kun lisätään vielä monikulttuurinen työympäristö ja hyvin erilaiset persoonallisuudet ja työtavat ja näkemykset asioista, ni jo on soppa valmis!:D Täällä sitä kyllä huomaa suomalaisen käytännön osaamisen tason ja sitä oppii arvostamaan ihan toisella lailla. Eli ensimmäinen projektiviikonloppu (eli mun synttäriviikonloppu:D), jolloin meillä oli läheisestä yliopistosta englannin opiskelijoita vierailulla tutustumassa järjestöön ja siinä samalla suuri musiikki tapahtuma täällä järjestöllä meni mukavasti. Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty tuli todettua, sillä suurilta yllätyksiltä itse viikonloppuna vältyttiin kun edellisellä viikolla oli tehty paljon hommia. Pääsin siis nauttimaan myös omista synttäreistä lauantaina ja yleisö lauloi synttärilaulut kaikilla mahdollisilla kielillä. Iltaa jatkettiin sitten aina aamuyöhön asti itse tapahtuman jälkeen:) Seuraavana päivänä valmistettiin ja syötiin iso lounas "fesuada", jonne oli kututtu kaikenlaista porukkaa edellisen illan soittajia, tuttuja ja tietenkin opiskelija vieraat.

Seuraavalla viikolla oli hieman veto pois alkuviikosta, mutta pikaisesti pitikin sitten taas skarpata seuraavan viikonlopun kulttuuri-ilta tapahtumaan, jossa ideana siis että kaikki vapaaehtoiset esittelevät jollain lailla omaa maataan. Koko porukka tekikin kovasti töitä viikolla ja lopullisena tuotoksena perjantai illan tapahtumaan meillä oli hienoja postereita, amerikkalaista piirakkaa, keittoa, australialaisia pikkuleipiä sekä suomalaista simaa. Kaikki maistui huippuhyvältä ja etenkin sima tuntui häviävän reippaasti;) Meksikon esittely oli ehkä kaikista hienoin: yksinkertaisesti vain meksíkolainen nukke, jolla on tequila pullo kädessä. Enriquen luomus aiheuttikin eniten hilpeyttä. Illan kohokohtana näytettiin suomalainen animaatio Niko lentäjän poika. Niin ja tulipa soitettua paikallisille vähän suomalaista musiikkiakin. Nightwish oli tietenkin kaikille mieleínen ja jo tuttu bändi, mutta kyllä raikas myös Kake Randelinin Tilipäivä koittaa nätisti niin että koko naapurusto sen varmasti kuuli:D Kaikki sujui mallikkaasti ja tuotokset olivat kaikilla hienoja ainut vain että yleisön puolelta osallistuja määrä jäi odotettua ja toivottua pienemmäksi. Haasteena oli ehkä päivä, perjantai, jolloin ihmiset eivät vielä niin ole viikonloppu fiiliksissä että jaksaisivat tulla tapahtumiin (lauantaina kaikilla vielä töitä) ja toisaalta meidän vapaaehtoisten puolelta tapahtuman mainostamista olisi pitänyt tehdä ehkä enemmän. Mainostamista tehtiin etukäteen pienillä flyereilla ja pääasiassa oppilaille sekä tuntemillemme ihmisille.  Kaikki tuotokset päätettiin laittaa yhteen luokkahuoneeseen esille, jotta ensi viikon aikana kierrätetään kaikki oppilaat siellä ja tehdään mahdollisesti jotain aktiviteetteja kulttuureihin liittyen, jotta mahdollisimman moni pääsee näkemään työt:) 

Ensiviikon maanantaina saapuu meille taas uusi vapaaehtoinen Adam (?) Puolasta. Saatiin tietää siitä itseasiassa vasta viime viikolla. Se muuttaa myös hieman meidän työjärjestelyjä täällä eli Adam rupeaa opettamaan minun ja Katrin yhtä englannin ryhmää ja Katri siirtyy minun kanssa opettamaan mun "omaa" engalnnin ryhmää. Meille vapautuu enemmän aikaa työskennellä järjestön ulkopuolella ja minä rupean ahkerammin käymään ja työskentelemään Enriquen kanssa "Peixe"-kylässä tässä lähellä. Katri varmaan kirjoitttelikin kylästä joskus aiemmin. Katrikin tulee myös toisinaan kylään mukaan, mutta sillä vapautuu nyt myös aikaa koulutehtävien tekoon, mitä sillä on aika paljon.

Vapaaehtoistalossa meillä on huippuhyvä ja rento ilmapiiri, hyvä se on ollu koko ajan, mutta tuntuu että se koko ajan paranee. Hassua että meitä on täällä niin monta tosi erilaista ihmistä ja kaikki rullaa hirveen hyvin. Huumoria meidän päivistä ei puutu!:D Tietenkin toisinaan väsyneenä  jokaisella on asioita mitkä arsyttää, ja itsellä projektien ja työn organisointi saattaa välillä aiheuttaa hampaiden kiristelyä, mutta sehän on varmaan ihan normaalia kun asutaan niin tiiviisti yhdessä 24/7. Mitenhän sitä Suomessa taas sopeutuukaan yksinäiseen ja hiljaiseen elämämenoon kun täällä on jatkuvasti hälyä ja ihmisiä ympärillä!  

Mitäs vielä...no aika tuntuu rientävän koko ajan vaan nopeemmin. Tekemistä ku on niin ei tuu tylsää ja aika tuntuu menevän vauhdilla. Siksi pitäisi pikkuhiljaa ruveta suunnittelemaan meidän kolmen viikon lomaa harkkajakson päätteeksi, että minnekkäs sitä mentäisiin...:)

-Riia-

 

lauantai, 24. syyskuu 2011

Suomalaista hulluutta

Tämä vikko onkin ollu toimintaa täynnä. Ollaan Riian kanssa piirretty ja maalattu ihan hulluna ensi viikon kulttuuri-iltaa varten. Riia on maalannu rokkipupujaan koko viikon ja hengitelly samalla maalihuuruja, jutut on ainakin ollu sitä luokkaa aina välillä:) Kukaan muu ei täällä taida panostaa niin kovasti kun me, mutta se onkin sitä suomalaista hulluutta. Kun aletaan jotain tekemään, ni tehdään sitten kunnolla! Tänään meillä on täällä tapahtuma, jossa on bändejä soittamassa rokkia. Mut on värvätty myös meidän omaan bändiin, niin hauskalta kuin se kuulostaakin! Soitan eräänlaista marakassia, ei samanlainen kuin kotona vaan vähän vaikeampi soittaa, vaikka näytti aluksi tosi helpolta. Enrice on mun kanssa myös siinä bändissä, ollaan tosi ammattlilaisia:) Onneks siinä on myös muitakin jotka osaa oikeesti soittaa.

Eilen aloitettiin Isobelin kanssa oikeat capoeira-harkat. Paikallinen opettaja haki meidät salilleen vähän aikasemmin, ennen muita ryhmäläisiä. Harjoteltiin siinä aluksi kahdestaan, ennen kuin muut tuli. Siinä oli lapsia ja sitten niitä oikeita capoeristoja. Harjoteltiin sitten niidenkin kanssa ja voitte kuvitella, että ei oltu ihan niin ammattimaisen näkösiä, mutta hauskaa oli ja se on pääasia. Saatiin myöhemmin illalla capoeira t-paidat eli nyt on sitten tosissaan alotettava harjoittelu, kun on vaatteetkin! 

Riian synttäreitä vietettiin myös. Se oli ihan autaan tietämätön yllätyksestä, joka järjestettiin. Ostettiin iso suklaakakku ja yllätettiin Riia. Kakku oli niiiin hyvää, että! Parasta kakkua täällä tähän mennessä. Laulettiin myös hyvää synttäriä kaikilla mahdollisillla kielillä. Mä lauloin vielä saksaksikin, mutta siellä oli niin kova häly, että Riia ei kuullu..ihan hukkaan meni koko laulu..:)

Riia jo suunnitteli vuodattavansa kaikki tuntonsa tästä viikosta kunhan vkloppu saadaan ohi...voitte siis odottaa romaania joskus ensi viikolla..