Riia olikin kirjottanu sellasen romaanin viimeks, että en taida päästä ihan samaan! Aika tuntuu vaan menevän koko ajan nopeemmin ja nopeemmin! Nyt on ollut paljon enemmän tekemistäkin, kun Aija tuli takaisin Salvadorista ja kertoi meille kaikista mahdollisista paikoista missä käydä tutustumassa. Eilen käytiin esimerkiksi viereisessä Peixen kylässä (Peixe tarkoittaa kalaa muuten) tutustumassa paikalliseen kouluun, jossa oppilailla on jonkinlaisia ongelmia. Ongelmia on vanhempien kanssa, vanhemmat ei välttämättä tee aamupalaa lapsille ja lapset myös käy baareissa. Muita ongelmia on mm. väkivalta, köyhyys ja prostituutio, mutta se on kuulema vähentyny. Ei siis kuulosta mitenkään pieniltä ongelmilta. Meidän Meksikön vahvistus Enrice opiskelee psykaa ja alkaa kuulema käydä siellä koululla säännöllisesti. Tarkotuksena on järjestää jotain aktiviteetteja, esim. pelejä ym. Riia oli myös kiinnostunu menemään mukaan ja kehittelemään jotan pelejä tai taiteellista puolta lapsille. Mä meen luultavasti kans joinain kertoina mukaan. Paikan sihteeri toivoi meidän opettavan enkkua, mutta meillä on jo aika paljon täällä aec-tealla tunteja, joten ei siis aleta pitää mitään varsinaisia tunteja.

Sitten itse siitä vierailusta: ensinnäkin mentiin sinne valkosella volkkarin hippibussilla:) oon aina halunnu päästä sellasen kyytiin. Se auto kyllä tuntu elävän ihan omaa elämäänsä. Vaihteet ei meinannu aina mennä päälle ja kiihtyminenki oli mitä oli:) Autossa matkusti meidän lisäksi koulun opettajia. Paikan päällä lapset tuijotti meitä kuin jotain alieneita. Mentiin aluksi opettajien huoneeseen ja lapsethan halus tunkea myös sinne, joten jouduttiin laittamaan ovi kiinni, että saatiin kysellä rauhassa sen paikan toiminnasta. Sen jälkeen käytiin tutustumassa kaikkiin luokkiin, joita oli kuusi kappaletta. Esiteltiin itsemme ja olo oli kun jollain eläintarhan eläimellä, kun kaikki vaan tuijotti. Käytiin siis kaikki kuusi luokkaa läpi, joten alkoi siinä iltapäivän helteessä vähän jo puuduttaa höpötellä samat asiat monta kertaa:)

Levättiin vähän aikaa siinä opettajien huoneessa ja mähän olin jo kiireisenä suomalaisena lähdössä kotiin heti. Sitten ilmenikin, että bussi lähtee puolentoista tunnin päästä takaisin. No, muutama koulun oppilas halusi lähteä kierrättämään meitä ympäri kylää. Yritettiin kovasti puhua portugalia ja Enrice oli meidän apuna onneksi! Lapset halusi yhtäkkiä kuulla meidän laulavan suomeksi...no mietittiin siinä sitten, että mitä ihmettä osataan laulaa...Riia keksi maamme-laulun. Sitä hoilattiin keskellä katua niin menestyksekkäästi, että jouduttiin laulamaan se myös uudestaan myöhemmin:) kyllä tuntu vähän oudolta laulaa maamme-laulua keskellä katua. Tosin yleisöä ei onneksi ollu kovin paljon. Jaettiin päivän lopuksi nimmareita ja päästiin valokuvaankin.

Tänään ei oo mitään ihmeempiä ollu, mutta tuntuu silti, että tää päivä on vaan hujahtanu johonkin! Omat kouluhommat on ihan hyvällä mallilla ainakin vielä, niitä tehdessä menee luppoaika oikeen kivasti. On niin kiva, että oon saanu lenkkiseuraa Malenasta, tosin nyt näyttää siltä, että se joutuu jo lähtemään ensi viikolla, koska ei saa lippua vaihdettua....joudun siis taas juoksemaan yksin luultavasti! Huomenna muuten tulee uusi tyttö Australiasta, Isobel. Huomenna pitäis olla keittiöpartyt sen kunniaksi:) niitä odotellessa........