Niin on taas aikaa vierähtäny ja kaikenlaista tapahtunu Brasilian maalla. Farmi viikonloppu (mistä Katri jotain jo kertoili) oli oikein mukava kokemus! Syötiin, juotiin ja istuttii nuotiolla...niin ja käytii läheisessä pikkukylässä katsomassa viinamuseota. Viina museossa päästiin maistamaan Pitua (paikallista viinaa), missä lillui korallikäärmeitä. Yhdessä pullossa oli skorpioni ja yhdessä torakoita. Varsin mielenkiintoisia makuelämyksiä:D Farmilla vietettiin siis yö eli sunnuntaina lähdettiin pois. Paikan lapset oli aivan mahtavia (ja niitähän riitti! 6kk ikäisestä 12-vuotiaaseen) ne kierrätti mua innoissaa ympäri ämpäri farmia, esittelivät talon kilpikonnat ja vuohet ja possut:)

Ajatustyötä olen tehnyt tällä viikolla kovasti tulevien projektien tiimoilta, joissa pitäisi toimia organisaattorina... Kohta pääsee Riian "esimiestaidot" koetukselle!:D Mutta siitä lisää sitten joskus.

Tällä viikolla ollaan saatu vähän paremmin tutustua paikalliseen sosiaalityöhön. Kierrettiin yhden sosiaalialaa opiskelevan tyypin kanssa kaupunkia tiistaina ja se esitteli ja kertoi meille erilaisista projekteista. Projektit ovat hyvin toiminnallisia (halutaan tarjota erityisesti mielekästä tekemistä ja Suomessa puhuttaisiin varmaankin ennaltaehkäisevästä sekä kuntouttavasta "työ"toiminnasta) ja niitä suunnataan syrjäytymisvaarassa oleville nuorille. Monilla nuorilla on täällä psyykkisiä ongelmia sekä huumeet näyttelevät suurta roolia monen elämässä.

Tänää torstaina käytiin tutustumassa sosiaalityötä ja erityisesti lastensuojelutyötä tekevässä yhdistyksessä. Yhdistyksen työ keskittyy Capim Grossoon ja sen lähikyliin. Keskusteltiin kovasti ja esitettiin ahkerasti kysymksiä. Käynti oli mielenkiintoinen ja saatiin paljon mielenkiintoista tietoa paikallisesta lastensuojelutyöstä ja alueen ongelmista. Ongelmia on monenlaisia, mutta erityisesti työntekijät nostivat esiin perheväkivallan ja lasten seksuaalisen hyväksikäytön sekä yleisen heitteillejätön. Alkoholi ja huumeongelmat ovat myös yleisiä.Työntekijöiden näkemyksen mukaan kyseisiin ongelmiin ajaudutaan köyhyyden ja koulutuksen puutteen keskellä. Ihmisillä on myös tiedonpuutetta esimerkiksi siitä kuinka lapsia hoidetaan ja kasvatetaan. Eli ihan koulutuksellisia palveluita ja valistusta arkipäivän asioihin tarvitaan. Myös perheen suuri lapsilukumäärä aiheuttaa monelle ongelmia.

Järjestö toimii ongelmatilanteisiin puuttujana sekä neuvonantajana ja koordinaattorina eri toimijoiden välillä. Järjestön työntekijät ohjaavat ja neuvovat ihmisiä kuinka toimia eri ongelmatilanteissa ja ottavat yhteyttä tarvittaviin ammattilaisiin ja toimijoihin. Terveydenhuollon, psykologien, sosiaalityöntekijöiden ja poliisin kanssa tehdään yhteistyötä paljon. Järjestö valvoo että ongelmiin puututaan ja seuraavat tilannetta kuinka asiat ratkaistaan. Järjestön työntekijät saattavat puuttua kaduilla näkemiinsä ongelmatilanteisiin ja lasten oikeuksien rikkomiseen. Baareissa humalaisten vanhempiensa kanssa olleita lapsia on esimerkiksi haettu pois.

Järjestön työntekijät tekevät työtä vapaaehtoisina. Kuten he itsekin sanoivat työ vaati todella motivaatiota ja mielenkiintoa, ja oikeasti halua auttaa sillä palkkaa ei makseta. Löytyyköhän Suomesta kovin montaa noin työntekijää, joka olisi valmis uhraamaan suuren osan vapaa-aikaansa ja tekemään erittäin vaativaa työtä kanssa ILMAN PALKKAA? Monet järjestön työntekijät tekevät työtä päivittäin. Vapaaehtoinen sosiaalityö on sitäpaitsi kuulemma hyvin yleistä joka puolella Brasiliaa, sillä rahallista tukea toimintaan ei paljon myönnetä. Se mainittiinkin suureksi kehittämistarpeeksi - työhön tarvittaisiin enemmän rahoitusta. Järjestön työntekijät valitaan äänestyksellä. Ennen äänestystä katsotaan työntekijöiden soveltuvuus haastatteluiden ja kirjallisen testin avulla. Koulutusvaatimuksena on lukio, ikävaatimuksena vähintään 21 ja rikosrekisteriä ei saa olla. Muuten työntekijöillä ei tarvitse ollaa varsinaista sosiaalialan koulutusta.

Järjestön työn vaikuttavuudestakin puhuttiin ja parannusta on tapahtunut esimerkiksi näkyvän prostituution vähenemisessä. Aiemmin teiniprostituutio on ollut hyvin iso ongelma. Lasten julkinen heitteillejättö on kuulemma myös vähentynyt. Eli vanhemmat eivät enää ota lapsiaan esimerkiksi baareihin niin paljon mukaan, sillä he tietävät että on mahdollisuus että joku tulee ja vie lapsen pois. Toisaalta lapsi on todennäköisesti jätetty heitteille yksin kotiin, joten mielestäni ongelma on silti olemassa. Joka tapauksessa järjestö tekee hyvin tärkeää työtä lasten hyvinvoinnin ja oikeuksien puolesta.

Vertailtaessa lastensuojelutyötä Suomessa ja Brasiliassa mielestäni hyvin keskeinen ero on että Brasiliassa luotetaan hyvin vahvasti ongelmatilanteissa muuhun perheeseen ja sukuun. Perhekäsitys on laajempi, joten muut sukulaiset tuntevat mielestäni enemmän vastuuta sukulaislapsistaan kuin esimerkiksi Suomessa. Suomessa luotetaan yhteiskuntaan ja järjestelmään - alalle koulutetut ihmiset hoitaa lapset, mikäli omat vanhemmat eivät siihen kykene. Laitosmaisia lastenkoteja ei esimerkisi Capim Grossossa ole. Mutta suuremmista kaupungeista niitä toki löytyy. Huostaanottopäätökset tekee täällä aina tuomari. Päätös tehdään sosiaalityöntekijän ja muiden tilannetta tarkkailevien henkilöiden lausunnon perusteella, mutta joka tapauksessa virallisen päätöksen kirjoittaa tuomari eikä sosiaalityöntekijä niinkuin Suomessa. Suuri ero on myös siinä että Brasiliassa sosiaalityötä (kuten vierailemassamme järjestössä) tekee paljon ihmiset, joilla ei ole alan koulutusta. Koulutuksen puutteesta huolimatta työntekijät tuntuivat hyvin motivoituneilta ja tiesivät mistä puhuivat, mutta myönsivät että työssä ja puitteissa on aina paljon kehitettävää.

Myöhemmin menemme järjestön työntekijöiden kanssa käymään läheisen kaupungin turvakodissa. Käymme myös eräässä "syrjäytyneessä" kylässä, jonne on kasaantunut paljon sosiaalisia ongelmia. Alueella tehdään työtä mm. prostituution kitkemisen sekä erityisesti lasten aseman parantamisen puolesta.

Vierailu oli siis ainakin minun mielestäni mielenkiintoinen ja kovasti myös järjestön puolelta kiittelivät käyntiämme. Sanoivat myös että olemme tervetulleita käymään uudelleenkin:)

No jopas tuli tekstiä! Kerrankin ku innostuin:D

Viikonlopuksi mennää nelistää tyttöjen kesken Salvadoriin rentoutumaan ja tekemään jotai kivaa:)

Eipä nyt muuta,

Riia:)